KUN HISTORIA KOHTAA TULEVAISUUDEN
ITÄHARJUN AJOT
Vuonna 1949 perustettu Turun Moottoriseura (TMS) ryhtyi järjestämään omaa TT-kilpailua – Itäharjun ajoja. Ensimmäisen kerran Itäharjun ajot ajettiin vuonna 1955 ja ajoissa oli viisi lähtöä: kaksi kilpakoneille, kaksi luettelokoneille ja yksi kääpiökilpa-autoille eli midgeteille. Seuraavina vuosina autoluokkia oli jo useampia, ja viimeisissä Itäharjun ajoissa vuonna 1965 olikin jo viisi autoluokkaa ja kolme moottoripyöräluokkaa.
Yleisöä kerrotaan paikalla olleen jopa 10.000. Rata oli vielä päällystämätön, ja niinpä Turun Sanomissa kirjoitettiin että ”Midgetit nostattivat paksuja pölypilviä ilmaan ajaessaan Itäharjun hiekkaisia katuja pitkin”.
Eniten moottoripyöräluokkien voittoja saavutti Itäharjun ajoissa australialainen Tom Phillis. Phillis voitti jo vuonna 1960 kaikki kolme kilpakoneluokkaa: alle 125-, alle 350- ja alle 500-kuutioiset. Phillis teki seuraavana vuonna 1961 läpimurron huipulle voittaen 125-kuutioisten maailmanmestaruuden ja tulemalla 250-kuutioisissa toiseksi. Oli selvää, että vuonna 1961 Phillisiä ei enää Itäharjulla nähty. Phillisiltä voitiin odottaa loistavaa uraa. Ura jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo vuonna 1962 Man-saarella Phillis menehtyi kaaduttuaan alle 350-kuutioisten luokassa.
Kolmeen voittoon ylsi kolme ajajaa: Englannin Peter Ferbrache, Turun Jukka Petäjä, ja Keski-Suomen Seppo Näppi. Ferbrache viihtyi Suomessa hyvin ja oli voittanut sekä Eläintarhassa, Ruissalossa että Pyynikillä. Seppo Näppi oli pikkuluokkien voittaja. Kolme turkulaista kuljettajaa saavutti useamman kuin yhden voiton, eli Petäjän lisäksi Jarno Saarinen ja Esko Lahti. Saarinen oli Phillisin ohella toinen sittemmin maailmanmestaruuden voittanut Itäharjun voittaja.
Kahden voiton mies oli myös Kanadan Mike Duff, josta todetaan Moottoriseuran historiikissa voittaessaan ensi kerran 1961, että hän ”esitti lujan vauhtinsa lisäksi sellaista kaarteenottokykyä, että sivusta seuranneet ennustelivat miehen varsin pian kellahtavan kumoon”. Myös Duffin odotettiin voittavan maailmanmestaruuden, mutta niin ei tapahtunut, vaikka hänelle tulikin useita osakilpailuvoittoja. Duff ajoi myös Itäharjulla 1961 moottoripyörien kierrosennätyksen 1.26,0, mikä vastaa 107 kilometrin tuntinopeutta.
Jarno ”Paroni” Saarinen kilpaili vielä junioriluokissa. Viimeisissä Itäharjun ajoissa alle 250-kuutioiset juniorit voittaneen Saarisen ajosta kirjoitettiin, että hän ajoi ”nahkapuku huolellisesti kiillotettuna” ja että hän oli niin ylivoimainen, että ”kiiltävät saappaat eivät olleet missään vaiheessa vaarassa likaantua”. Tunnusomaista Paronille oli paitsi ajotyyli myös se, että varusteiden tuli olla tip top.
Autoluokissa eniten voittoja meni Curt Lincolnille eli peräti kuusi kappaletta. Lincoln olikin hallitseva hahmo Suomen kilpa-autoilussa 1950-luvulta 1960-luvun puoliväliin. Voittoja olisi luultavasti tullut enemmänkin, sillä ensimmäisistä Itäharjun ajoista Lincoln joutui jäämään pois sairastumisen takia. Lincoln otti kaikki voittonsa kilpa- tai urheiluautoluokissa. Hän ei jostakin syystä edes osallistunut vakioautoluokkiin, vaikka kilpailuissa ajettavilla vakioautoilla ei enää 1960-luvun alkuvuosista lähtien ollut oikeiden vakioautojen kanssa paljon muuta yhteistä kuin ulkonäkö. Viiden voiton mies Holger Laine otti taas voittonsa vakioautoluokissa.
Itäharjulla ajettiin kilpaa 11 vuotta vuodesta 1955 vuoteen 1965. Itäharjun ajojen lopettamiseen Itäharjulla ei ollut mitään ulkoista pakkoa. Katsottiin vain ajojen järjestämisen Artukaisten lentokenttäradalla olevan vaivattomampaa. Mutta katsojamäärät Artukaisissa romahtivat, ajot tuottivat tappiota, ja niin Itäharjun ajot oli pakko lopettaa.
Lähde: Suomen Turku N:o 2-2018, Timo Toivonen
Entiset moottoripyöräurheilijat tapasivat toisiaan helatorstaina 2018 Itäharjun Grillin edustalla järjestetyssä Itäharjun TT-ajojen muistotapahtumassa.
